Yleisimmin kysytyt aiheet verkkolääkäriltä


Verkkolääkäripalstan kysymykset & vastaukset eivät korvaa lääkärin vastaanotolla tehtyjä tautimäärityksiä tai hoitosuosituksia. Verkkolääkäri ei vastauksessaan tee diagnoosia tai määrää hoitoja. Potilaan oma lääkäri päättää tutkimus- ja hoitokäytännöistä.

1. Mistä tunnistan nivelreuman?

Vastaus

Useimmiten nivelreuman oireet alkavat hiipien: joissakin rystysnivelissä, sormien keskinivelissä ja ranteissa saattaa esiintyä lievää pehmytosaturvotusta. Tyypillistä on myös sorminivelten pitkittynyt aamujäykkyys ja päkiäseudun arkuus aamuisin. Nivelten leposärky ei ole alkavalle nivelreumalla tyypillinen oire. Oireet voivat siis olla melko lievätkin, mutta tutkimuksiin kannattaa hakeutua varsinkin, jos rystysnivelissä tai ranteissa on selvästi havaittavaa turvotusta yli viikon ajan. Mikäli reumatekijä (RF) tai sitrulliinivasta-aineet (CCPAb) ovat tällä tavoin oireilevalla positiiviset, on suurella todennäköisyydellä kyseessä nivelreuma.

2. Miten erottaa nivelreuma reaktiivisesta niveltulehduksesta?

Vastaus

Reaktiiviseen niveltulehdukseen sairastutaan yleensä muutama päivä – pari viikkoa bakteeriperäisen suolistotulehduksen tai esim. klamydiainfektion jälkeen. Useimmiten tulehtuvat alaraajojen isot nivelet, kuten polvi ja nilkka. Tulehdus voi olla voimakasta ja tulehdusarvot voivat olla selvästi koholla, jolloin voi myös syntyä epäily bakteerin aiheuttamasta niveltulehduksesta. Nivelreumassa oireet alkavat vähitellen ja alkuvaiheessa tyypillisesti pienet nivelet, kuten rystysnivelet, sormien keskinivelet, varpaiden tyvinivelet ja ranteet, tulehtuvat.

3. Mitä eroa on nivelreumalla ja nivelrikolla?

Vastaus

Nivelreuma on tulehduksellinen nivelsairaus, jossa nivelkalvon tulehdus voi pitkittyessään johtaa nivelruston vaurioon (ns. sekundaarinen nivelrikko). Nivelrikko on ikääntymiseen liittyvä, ilmeisesti nivelruston aineenvaihdunnan häiriöstä aiheutuva sairaus, jossa nivelrusto vähitellen kuluu pois. Syntynyt nivelruston vaurio johtaa nivelen liikearkuuteen ja -rajoitukseen. Ensimmäinen karpometakarpaalinivel (kolmas nivel peukalon kynnestä lukien) ja sormien kärkinivelet ovat tyypillisiä nivelrikossa oireilevia niveliä. Nivelreumassa taas tyypillisesti ranne ja rystysnivelet tulehtuvat. Sormien keskinivel (PIP-nivel) voi oireilla sekä nivelreumassa että nivelrikossa. Primaari nivelrikko alkaa harvoin alle 40-vuotiaalla, eikä siihen toistaiseksi ole kyetty kehittämään nivelvaurion etenemisen vaikuttavaa lääkehoitoa.

4. Seronegatiivisen ja seropositiivisen nivelreuman ero?

Vastaus

Noin 30 % alkavasta nivelreumasta on seronegatiivista, pitempään jatkuneesta nivelreumasta noin 20 %. Perinteisesti seropositiivisella nivelreumalla on tarkoitettu reumafaktori (RF) positiivista reumaa. Sitrulliinivasta-aineet (CCPAb) ovat nivelreumalle spesifisempiä ja kertovat lisäksi nivelten vaurioitumisen riskistä, joten on oikeutettua puhua seropositiivisesta nivelreumasta myös silloin, jos RF on negatiivinen, mutta CCP-vasta-aineet positiiviset. Keskimäärin seropositiiviseen nivelreumaan liittyy suurempi nivelten vaurioitumisen riski. Monia nivelten ulkoisia ilmentymiä, kuten reumakyhmyjä, nähdään käytännössä vain seropositiivisessa nivelreumassa.

5. Nivelreuman lääkehoidosta huolimatta kivut ja turvotus jatkuvat, mitä tulisi tehdä?

Vastaus

Valtaosalla nivelreumapotilaista päästään hyvään hoitotulokseen perinteisten reumalääkkeiden kombinaatiohoidolla, jossa on mukana joko suun kautta tai pistoksina annettava metotreksaatti. Jos siedettävyysongelmat eivät ole esteenä, pyritään metotreksaatti tarvittaessa nostamaan annokseen 25 mg/viikko edellyttäen, että munuaistoiminta on normaali. Mikäli tästä huolimatta niveltulehdus jatkuu aktiivisena ja tarvitaan toistuvia nivelpistoksia, kannattaa harkita siirtymistä ns. biologiseen reumalääkitykseen. Nykyään on nivelreuman hoitoon käytettävissä useita, ainakin neljään eri vaikutusmekanismiin perustuvaa, biologista reumalääkettä, joten todennäköisesti ainakin jollakin näistä on mahdollista saavuttaa hyvä hoitotulos.

6. Nivelreuman periytyminen (HLA-geeni)?

Vastaus

Vaikka perintötekijöillä onkin osoitettu olevan merkitystä nivelreuman synnyssä, ei sairauden periytyminen ole kuitenkaan erityisen voimakasta. Perintötekijöiden lisäksi erilaisilla ympäristötekijöillä, kuten virus- ja bakteeri-infektioilla ja esim. tupakoinnilla, on vaikutuksensa taudin puhkeamiseen. Nivelreumaa sairastavien lähisukulaisilla (omat lapset, sisarukset) on muuhun väestöön verrattuna noin 2-3-kertainen riski sairastua. Nivelreumaa sairastavan lastenlasten riski sairastua ei enää mainittavasti poikkea normaaliväestöstä. Nivelreumaa sairastaa noin 0,8 % väestöstä ja naisilla tauti on 3-4 kertaa yleisempi kuin miehillä. Yksittäisistä perintötekijöistä ns. reuman riskigeeni (HLA-DRB1) lisää riskin sairastua reumaan 3 – 4,5-kertaiseksi, jos geenin on perinyt toiselta vanhemmista ja 7 – 13-kertaiseksi jos tämä riskigeeni on peritty molemmilta vanhemmalta.

7. Nivelreuma ja raskaustoive?

Vastaus

Nivelreuma ei ole esteenä lasten hankkimiselle. Yleensä nivelreuman aktiivisuus ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen vähenee, eikä äidin reumasairaudella ole vaikutusta syntyvän lapsen terveyteen. Reumalääkkeistä voidaan sulfasaltsiinia ja hydroksiklorokiinia käyttää turvallisesti läpi raskauden. Muut reumalääkkeet, kuten metotreksaatti, tulisi lopettaa 3 kk ennen kuin ehkäisystä luovutaan. Biologisista lääkkeistä lyhytvaikutteisia, kuten esimerkiksi etanerseptia, voidaan nykyisen arvion mukaan jatkaa kunnes raskaus todetaan.

8. Nivelreuma ja ruokavalio?

Vastaus

Yksittäiset potilaat saattavat kokea jollakin erityisruokavaliolla olevan myönteistä vaikutusta nivelreuman oireisiin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole olemassa selvää objektiivista näyttöä ruokavalion vaikutuksesta nivelreumaan. Nivelreumaa sairastaville suositellaan monipuolista, terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kasviksia, hedelmiä ja kokojyväviljatuotteita. Runsasta rasvan käyttöä on syytä välttää senkin vuoksi, että varsinkin aktiiviin nivelreumaan on todettu liittyvän suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Uudemman tutkimustiedon mukaan runsas suolan käyttö saattaa lisätä riskiä sairastua nivelreumaan, mutta tämä vaikutus tuli esille vain niillä, jotka ovat perineet ns. nivelreuman riskigeenin ja lisäksi tupakoivat.

12
FI/FARH/1701/0003